{"id":13,"date":"2023-12-25T11:10:59","date_gmt":"2023-12-25T09:10:59","guid":{"rendered":"https:\/\/pietikaistensukuseura.fi\/wip\/?page_id=13"},"modified":"2023-12-25T11:58:29","modified_gmt":"2023-12-25T09:58:29","slug":"pietikaisia","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/pietikaistensukuseura.fi\/wip\/?page_id=13","title":{"rendered":"Pietik\u00e4isi\u00e4"},"content":{"rendered":"\n<p>\ud83d\udc64<strong>Helena Koivunurmi, o.s. Pietik\u00e4inen<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Helena Koivunurmi, o.s. Pietik\u00e4inen, on ollut lukuisten luottamusteht\u00e4viens\u00e4 lis\u00e4ksi Pietik\u00e4isten Sukuseuran hallituksen j\u00e4sen.<br>H\u00e4n arvosti sukuseuraa ja oli kiinnostunut sukuhistoriasta. Helena oli my\u00f6s useissa sukukokouksissa mukana aivan seuran perustamisesta l\u00e4htien.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large\"><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/www.pietikaistensukuseura.fi\/images\/Helenan_muistolle.jpg\" alt=\"\"\/><\/figure>\n\n\n\n<p><strong><br><\/strong>\ud83d\udc64<strong>Europarlamentaarikko Sirpa Pietik\u00e4inen<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Sirpa Pietik\u00e4inen (s. 1959) on viipurilaisen taidemaalari Erkki Pietik\u00e4isen (1925 &#8211; 2006) tyt\u00e4r. H\u00e4n toimi Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajan 20 vuoden ajan. Aloittaessaan kansanedustajan ty\u00f6n h\u00e4n oli noin 24-vuotias ja suoritti kauppakorkeakoulun tutkinnon, kauppatieteiden maisterin tutkinnon muutaman vuoden kuluttua. 1990-luvun alkupuolella Sirpa Pietik\u00e4inen toimi nelj\u00e4n vuoden ajan Esko Ahon hallituksen ymp\u00e4rist\u00f6ministerin\u00e4. Vuodesta 2008 l\u00e4htien Sirpa Pietik\u00e4inen on toiminut europarlamentaarikkona.<\/p>\n\n\n\n<p><br>\ud83d\udc64<strong>Laivahistoroitsija Matti Pietik\u00e4inen<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Kauppatieteiden maisteri, kirjailija ja laivahistoriantutkija Matti Pietik\u00e4inen kuoli 78-vuotiaana pitk\u00e4llisen sairauden murtamana Helsingiss\u00e4 6. huhtikuuta 2015. Kansainv\u00e4lisesti tunnetun laivahistorioitsija Pietik\u00e4isen ty\u00f6el\u00e4m\u00e4 liittyi my\u00f6s aina jotenkin merenkulkuun.<\/p>\n\n\n\n<p><br>\ud83d\udc64<strong>M\u00e4kihypyn maailmanmestari Matti Pietik\u00e4inen<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p><a href=\"https:\/\/areena.yle.fi\/podcastit\/1-2808826\">Kiveenhakatut-sarjassa<\/a> tutustutaan m\u00e4kihypp\u00e4\u00e4j\u00e4 Matti Pietik\u00e4iseen ja Pietik\u00e4isen veljeksiin, joiden el\u00e4m\u00e4nvaiheista eiv\u00e4t tarinat lopu &#8211; varsin moni hyv\u00e4 juttu on kuitenkin vain osin totta. Radio-ohjelma kest\u00e4\u00e4 29 minuuttia.<\/p>\n\n\n\n<p><br>\ud83d\udc64<strong>Kirjailija Heikki Lounaja<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Heikki Lounaja (ent. Lilja, sukutaulu 559) syntyi Kiuruvedell\u00e4 vuonna 1912. Kirjalliset harrastuksensa h\u00e4n aloitti jo keskikouluaikana. Esikoisteos Pitkin varsitiet\u00e4 ilmestyi 1950. Kirja on savotta- ja uittoromaani sek\u00e4 Kainuun syrj\u00e4seutujen asukkaiden kuvaus 1930-luvulta. Teosta pidettiin yhten\u00e4 parhaimmista sin\u00e4 vuonna ilmestyneist\u00e4 esikoiskirjoista. 1950-luvulla Lounaja oli pohjoisten paikalliskirjailijoiden t\u00e4rkeimpi\u00e4 edustajia. Heikki Lounajaa pidet\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen\u00e4 kainuistina. Kainuisteihin kuului my\u00f6hemmin my\u00f6s Veikko Huovinen, Lauri Leskinen ja Marko Tapio.<br>Vuonna 2004 julkaistiin Aimo Lounajan is\u00e4st\u00e4\u00e4n Heikki Lounajasta kirjoittama teos &#8221;Heikki Lounaja &#8211; Viisikymment\u00e4luvun kirjallinen komeetta. El\u00e4m\u00e4kerta tukkilaisten, savottojen ja tervamiesten sek\u00e4 Kainuun selkosten ja kansan kirjailijasta&#8221;. Heikki Lounajan \u00e4iti oli kiuruvetinen Kaisa Stiina Pietik\u00e4inen. (Sukutaulu 558).<\/p>\n\n\n\n<p><br>\ud83d\udc64<strong>Abraham Pietik\u00e4inen, mallikoulun johtaja ja lastenkirjailija<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Kiuruvedelt\u00e4 kotoisin oleva Abraham Pietik\u00e4inen (1848 &#8211; 1911, Taulu 462) oli Sortavalan poikamallikoulun, seminaarin harjoituskoulun ensimm\u00e4inen johtaja. T\u00e4ss\u00e4 virassa Abraham oli suurimman osan 40-vuotisesta ty\u00f6urastaan. Lis\u00e4ksi h\u00e4n oli johtajana Sortavalassa toimineessa kiertokoulunopettajain valmistuslaitoksessa ja Sortavalan k\u00e4sity\u00f6l\u00e4iskoulussa. Ennen Sortavalaan muuttamista Abraham Pietik\u00e4inen ty\u00f6skenteli 12 vuotta Lohjalla, jossa h\u00e4n avioitui tytt\u00f6kansakoulun opettajattarena toimineen Ida Landzettin kanssa.<br><br>Kirjallisella alallakin h\u00e4n on toiminut. H\u00e4n julkaisi mm. &#8221;Koulun koraali- ja virsikirjan&#8221;, kirjasarjan &#8221;Runoja lapsille&#8221; &#8211; 6 vihkoa koulussa luettavaksi sek\u00e4 &#8221;Musiikkiopin alkeet, koulunuorisoa ja itsekseen oppivia varten&#8221;.<\/p>\n\n\n\n<p><br>\ud83d\udc64<strong>Perinteentutkija Anna-Liisa Tenhunen<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Anna-Liisa Tenhunen on julkaissut 3 kirjaa sek\u00e4 lukuisia artikkeleita eri aiheista.<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Anna-Liisa Tenhunen: Itkuvirren kolme el\u00e4m\u00e4\u00e4 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1051, SKS, 2006)<\/li>\n\n\n\n<li>Pekka Jalkanen, Heikki Laitinen ja Anna-Liisa Tenhunen: Kantele (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1225\/Tieto; SKS 2010)<\/li>\n\n\n\n<li>Arja Kastinen, Rauno Nieminen ja Anna-Liisa Tenhunen: Kizavirzi, karjalaisesta kanteleperinteest\u00e4 1900-luvun alussa. Temps Oy, 2013<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p><br>\ud83d\udc64<strong>Suurl\u00e4hettil\u00e4s Jukka Pietik\u00e4inen <\/strong><\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\">\n<p><strong>Kiuruvedelt\u00e4 Limaan Suurl\u00e4hettil\u00e4s Jukka Pietik\u00e4inen on kotonaan Latinalaisessa Amerikassa. H\u00e4n on ollut UM:n palveluksessa yli 30 vuotta.<\/strong><br><em><small>kirjoittanut Leila Pietik\u00e4inen<\/small><\/em><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n<p>Suomen Perun, Bolivian ja Ecuadorin suurl\u00e4hettil\u00e4s Jukka Pietik\u00e4inen ehti h\u00e4din tuskin kotiutua uuteen asemapaikkaansa Perun Limassa kes\u00e4ll\u00e4 2019, kun korona iski voimalla.<\/p>\n\n\n\n<p><em>Tulin t\u00e4nne mieliala todella korkealla ja kaikki l\u00e4hti liikkeelle hienosti. Suomea arvostetaan monella tapaa ja kauppakin k\u00e4y varsin mukavasti. Sitten tuli korona.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p><em>Kuvat esimerkiksi Ecuadorin suurimmasta kaupungista, Guayaquilista olivat kuin kauhuelokuvasta. Ihmisi\u00e4 kuoli tuhansittain eik\u00e4 ruumiita ehditty ker\u00e4t\u00e4 kaduilta. Suurl\u00e4hetyst\u00f6n ty\u00f6 muuttui kertaheitolla suomalaisten evakuointioperaatioksi kaikista kolmesta toimialueen maasta.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p><em>Teimme t\u00f6it\u00e4 viisi-kuusi viikkoa ilman vapaap\u00e4ivi\u00e4. Etel\u00e4-Amerikka on yh\u00e4 tilastollisesti pahinta korona-aluetta maailmassa. Perun tilanne on maailman pahin, my\u00f6s Ecuador ja Bolivia ovat k\u00e4rkivaltioiden joukossa kuolleisuudessa. Onneksi tilanne on nyt laantumassa.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Rajusta alusta huolimatta Pietik\u00e4inen on nyt sill\u00e4 alueella, miss\u00e4 parhaiten viihtyy ja tekee sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, jota on aina halunnut tehd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p><em>Ulkomaat ovat kiehtoneet minua lapsesta asti, etenkin Latinalainen Amerikka vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4. Kiinnostuksen taustalla on intohimoinen lukuharrastukseni lapsena. Luin erityisesti seikkailukirjoja, jotka kertoivat Pohjois-Amerikan er\u00e4maista, Etel\u00e4-Amerikan viidakoista, Andien vuoristosta\u2026 Nuorena aikuisena Pietik\u00e4inen kiinnostui maailmanpolitiikasta ja kehitysmaaproblematiikasta.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p><em>Halusin n\u00e4hd\u00e4 ja vaikuttaa. Se, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sin tekem\u00e4\u00e4n maatamme tunnetuksi, oli aikamoinen etuoikeus ja samalla haaste.<\/em><\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large\"><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/www.pietikaistensukuseura.fi\/img\/jukkap.jpg\" alt=\"\"\/><figcaption class=\"wp-element-caption\">Suomen suurl\u00e4hetttil\u00e4s Jukka Pietik\u00e4inen luovuttaa valtuuskirjeen Perun presidentille kes\u00e4ll\u00e4 2019. &#8211; T\u00e4m\u00e4n komennuksen j\u00e4lkeen edess\u00e4 ovat el\u00e4kel\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4t ja pit\u00e4\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 kaikkensa, ett\u00e4 olisi mahdollisimman hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa aloittamaan ne.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p><br><strong>Pietik\u00e4isen ura ulkoministeri\u00f6ss\u00e4 on pitk\u00e4.<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p><em>Olen viett\u00e4nyt suuren osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni, 21 vuotta, Atlantin toisella puolella. Sain ulkomailla ty\u00f6skentelylle lent\u00e4v\u00e4n l\u00e4hd\u00f6n, kun kesken ministeri\u00f6n osastoharjoittelun minut l\u00e4hetettiin syksyksi 1985 New Yorkiin YK-edustustomme yleiskokousvahvistukseksi, ns. \u201dyleiskokousmopoksi\u201d. Teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli istua ilta- ja y\u00f6istunnot, jotta vanhemmat kollegat ehtiv\u00e4t k\u00e4yd\u00e4 muutaman tunnin kotonaan.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>New Yorkista Pietik\u00e4inen siirtyi Wieniin edustustoharjoitteluun, sielt\u00e4 Suomen kautta ensimm\u00e4iselle ulkomaanpostille Kolumbiaan elokuussa 1986.<\/p>\n\n\n\n<p><em>En ep\u00e4illyt hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n l\u00e4hte\u00e4 Bogotaan, vaikka se tunnettiin silloin maailman murhap\u00e4\u00e4kaupunkina. Pietik\u00e4inen tykk\u00e4si kuitenkin niin paljon kolmevuotisesta Bogotan pestist\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 hakeutui sinne uudelleen kahden vuoden Sveitsin komennuksen j\u00e4lkeen 1991.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p><em>Sill\u00e4 kertaa menin Kolumbiaan YK:n huumej\u00e4rjest\u00f6n apulaismaaedustajana, jossa teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 olin kaksi vuotta.<br>Tilanne oli Kolumbiassa edelleen vaikea, sill\u00e4 huumekartellien terrorismi ja sissisota olivat kiihkeimmill\u00e4\u00e4n. Kolumbiassa Pietik\u00e4inen sanoo oppineensa oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien &#8211; varsinkin niiden puuttumisen \u2013 merkityksen.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p><em>Sota on aina kaikkialla julmaa ja ratsuv\u00e4ki raakaa.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Kolumbiasta Pietik\u00e4inen siirtyi Espanjaan Suomen ensimm\u00e4isen EU-j\u00e4senyysvuoden alussa 1995. Sitten oli vuorossa j\u00e4lleen New York, jossa h\u00e4n vastasi Euroopan turvallisuuskysymyksist\u00e4. Sen j\u00e4lkeen Meksiko, sitten Argentiina ja siell\u00e4 ensimm\u00e4inen p\u00e4\u00e4llikk\u00f6paikka.<\/p>\n\n\n\n<p><em>Se ei ollut teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 helppo, sill\u00e4 suhteita hiersi rajajoelle Uruguayn puolelle rakennettu, suomalaisten omistama Botnia-sellutehdas. <\/em>Sen j\u00e4lkeen taas New York, josta h\u00e4n k\u00e4vi p\u00e4\u00e4konsulina 37 it\u00e4isess\u00e4 ja keskil\u00e4nnen osavaltiossa. Sitten Pietik\u00e4inen oli kolme vuotta Karibian alueen kiert\u00e4v\u00e4n\u00e4 suurl\u00e4hettil\u00e4\u00e4n\u00e4 15 maassa Helsingist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p><em>Nyt lopuksi viel\u00e4 Peru ennen el\u00e4k\u00f6itymist\u00e4. Kaikki mielenkiintoisia.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Pietik\u00e4inen pit\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4\u00e4n niin monipuolisena, ettei siihen voi kyll\u00e4sty\u00e4. Asemapaikan vaihtuminen s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisin v\u00e4liajoin on sek\u00e4 hyv\u00e4 ett\u00e4 huono asia.<\/p>\n\n\n\n<p><em>Vaikka paljon opittua seuraa mukana paikasta toiseen, sosiaaliset suhteet, maan kulttuuri ja kaikki kanssak\u00e4yminen on aina aloitettava alusta. Mutta mahdollisuus oppia koko ajan uutta pit\u00e4\u00e4 virke\u00e4n\u00e4. Hankalinta ty\u00f6ss\u00e4 on vaivalla rakennettujen sosiaalisten suhteiden katkeaminen, kun l\u00e4hd\u00f6n hetki koittaa.Vaatii my\u00f6s ty\u00f6t\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kotimaan ihmissuhteita yll\u00e4, kun on aina itse poissa. Perheelle t\u00e4m\u00e4 on kuluttavaa eik\u00e4 avioero ole aivan tuntematon t\u00e4m\u00e4n uran valinneille, kuten minulle.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Suurl\u00e4hettil\u00e4s k\u00e4y Suomessa joka kes\u00e4, on k\u00e4ynyt siit\u00e4 asti, kun aloitti ty\u00f6t UM:ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p><em>Lomasta suurimman osan olen aina viett\u00e4nyt Kiuruvedell\u00e4. En ole k\u00e4ynyt lomilla ulkomailla. H\u00e4n sanoo kaipaavansa kotimaasta eniten luonnonrauhaa ja kes\u00e4\u00e4.Ja toki se tavallinen kombo; ruisleip\u00e4, salmiakki ja lenkkimakkara on kovaa valuuttaa aina ulkomailla.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p><strong>TIETO:<\/strong><br>Jukka Pietik\u00e4inen 64v.<br>Syntyisin Kiuruvedelt\u00e4. Asuu nyt Perussa.<br>Perhe: kaksi aikuista lasta, kaksi lastenlasta.<br>Koulutus: Yhteiskuntatieteiden maisteri Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopistosta.<br>Ty\u00f6: Suomen suurl\u00e4hettil\u00e4s Perussa, Ecuadorissa ja Boliviassa, asemapaikkana Lima.<br>Harrastukset: \u201dTy\u00f6 on ollut p\u00e4\u00e4asiallinen harrastuskin, koska se on sen verran kokonaisvaltaista. Viime aikoina onneksi kevyt ulkoilu ja tenniksen pariin palaaminen ovat l\u00f6yt\u00e4neet enemm\u00e4n tilaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Minulle niin t\u00e4rke\u00e4 lukeminen sen sijaan on j\u00e4\u00e4nyt h\u00e4vytt\u00f6m\u00e4n v\u00e4h\u00e4lle viime vuosina\u201d.<\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p><br>\ud83d\udc64<strong>Juho Pietik\u00e4inen (s. 10.2.1913 &#8211; k.22.11.2018)<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Sanomalehti Kaleva kirjoitti Juhon 102-vuotisp\u00e4iv\u00e4n kynnyksell\u00e4: Juho Pietik\u00e4isen mielest\u00e4 pitk\u00e4n i\u00e4n salaisuus on my\u00f6nteisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4nasenteessa.<br>Lue Juho Pietik\u00e4isen, 10.2.1913 \u2013 22.11.2018,&nbsp;<a href=\"https:\/\/www.pietikaistensukuseura.fi\/muistelma_Juho-Pietikainen.pdf\">el\u00e4m\u00e4st\u00e4 tehty muistelma!<\/a><br><br>\ud83d\udc64<strong>Kerttu Lukkarinen, e. Saksman, os. Pietik\u00e4inen (s. 30.12.1905 &#8211; k.13.3.1985)<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>s. 30.12.1905 &#8211; k.13.3.1985 (Arton kirjassa taulu 2605)<\/p>\n\n\n\n<p>Kerttu oli kymmenp\u00e4isen lapsikatraan nelj\u00e4nneksi nuorin ja oli vajaan 14 vuoden ik\u00e4inen, kun \u00e4iti Maria kuoli. Muutaman vuoden kuluttua \u00e4idin kuolemasta Kerttu hakeutui karjakkokouluun Maaningan Halolaan. Koulun j\u00e4lkeen h\u00e4n toimi karjakkona ensin Halolassa ja sitten kauppias J P Nousiaisen taloissa Pielavedell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large\"><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/www.pietikaistensukuseura.fi\/kerttupaavo.jpg\" alt=\"\"\/><\/figure>\n\n\n\n<p>Avioiduttuaan Jylh\u00e4n Kiviniemest\u00e4 syntyisin olevan Paavo Saksmanin kanssa he asuivat aluksi Taipaleen kyl\u00e4ll\u00e4 Lev\u00e4ss\u00e4 ja Lev\u00e4niemess\u00e4, joissa syntyiv\u00e4t Akseli ja Maila ja sitten Virranniemess\u00e4, jossa syntyi Maija. Seuraavaksi vajaan vuoden Paavon kotona, josta muuttivat Vaaraslahteen \u201dhyyryl\u00e4isiksi\u201d ja samalla hankkivat pientilan, Rauhalan, jossa aloittivat oma kodin rakentamisen. Alpo ja Paavo syntyiv\u00e4t Rauhalassa. Elantoa tuli pihapiiriin raivatuista pelloista ja muutamasta lehm\u00e4st\u00e4. Kerttu kierteli kotit\u00f6iden ohella karjakkona taloissa.<\/p>\n\n\n\n<p>Tuli sota-ajat ja Paavo joutui l\u00e4htem\u00e4\u00e4n sotaan, talvisotaan syksyll\u00e4 1939 ja sitten jatkosotaan kes\u00e4kuussa 1941. Jatkosotaa ehti olla pari viikkoa, kun kantautui tieto16 pielavetel\u00e4isen miehen kaatumisesta. Ns. pielavetisten pataljoonassa III\/JR 52:ssa Kolvasj\u00e4rvell\u00e4 oli kaksi Paavo Saksmania ja tuli tieto, ett\u00e4 toinen Paavoista on kaatunut. Kirkkoherra Veikkola oli kutsunut t\u00e4m\u00e4n \u201dtoisen\u201d Paavon kihlatun tarkistamaan asiaa syntym\u00e4ajoista. Tulevan parin kannalta tapaus sai onnellisen lopun. Kerttu ei viel\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tiennyt kaatumisesta mit\u00e4\u00e4n. Kunnes\u2026 kes\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n illalla Kerttu oli sattumalta k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Hauta-ahon Mirjamin kanssa Vaaraslahden kyl\u00e4tiell\u00e4. Kaatuneita tuova kuorma-auto tuli Kiuruveden suunnalta kyl\u00e4lle ja pys\u00e4htyi. Paikalla olleet meniv\u00e4t katsomaan auton lavalla olevia arkkuja, niin my\u00f6s Kerttu.<br><br>Lavalla oli h\u00e4nen Paavonsa arkku. J\u00e4rkytys oli suuri ja suru sanoin kuvaamaton. Tieto kaatumisesta ei ehtinyt tulla h\u00e4nelle seurakunnalta ennen vainajaa. Siit\u00e4 alkoi perheen selviytymiskamppailu ja lasten kasvatus ilman is\u00e4\u00e4.<br>Ty\u00f6t\u00e4 oli teht\u00e4v\u00e4 y\u00f6t\u00e4 my\u00f6ten niin kotona, kuin my\u00f6s muualla. Kerttu toimi l\u00e4hikylill\u00e4 Kansanhuollon nime\u00e4m\u00e4n\u00e4 tarkkailukarjakkona. T\u00e4ll\u00f6in vanhimmat lapset hoitivat pienempi\u00e4 ja kaikkeen ty\u00f6h\u00f6n oli tartuttava jo pienen\u00e4. Mutta\u2026 vanhimpien lasten apu alkoi hiipua. Maila sairastui keuhkotautiin ja menehtyi rippikoului\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Sota p\u00e4\u00e4ttyi syyskuussa 1944 ja miehet palasivat rintamalta. Niin my\u00f6s Koskelaan, l\u00e4hes naapuriin palasi sotareissultaan nuorimies Iisakki Lukkarinen. Kertulla lienee ollut miehinen apu tuiki tarpeen talouden py\u00f6ritt\u00e4misess\u00e4 ja orvoksi j\u00e4\u00e4neen lapsikatraan huoltamisessa. Naapurin mies tuli apuun. Iisakin auteltua aluksi Kerttua miesten t\u00f6iss\u00e4, he p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t lopulta aviopariksi v. 1947 ja lapsia syntyi Marja Liisa ja Hannu.<\/p>\n\n\n\n<p>Koskelan veljessarjasta tuli Kertun perheeseen toinenkin Lukkarinen. Veikko Johannes avioitui Kertun tytt\u00e4ren Maija Sofian kanssa yhdeks\u00e4n vuotta my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n\n<p>Pietik\u00e4isten vahva geeniperim\u00e4 n\u00e4kyy Kertunkin j\u00e4lkipolvissa. Kasvonpiirtein\u00e4 ja raivaajasuvun sitkeyten\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti puurtaen nykyisess\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\">kirjoittanut Mikko Raatikainen<br><em>Mikko on Kertun tytt\u00e4ren Marjan puoliso<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>\ud83d\udc64Helena Koivunurmi, o.s. Pietik\u00e4inen Helena Koivunurmi, o.s. Pietik\u00e4inen, on ollut lukuisten luottamusteht\u00e4viens\u00e4 lis\u00e4ksi Pietik\u00e4isten Sukuseuran hallituksen j\u00e4sen.H\u00e4n arvosti sukuseuraa ja oli kiinnostunut sukuhistoriasta. Helena oli my\u00f6s useissa sukukokouksissa mukana aivan seuran perustamisesta l\u00e4htien. \ud83d\udc64Europarlamentaarikko Sirpa Pietik\u00e4inen Sirpa Pietik\u00e4inen (s. 1959) on viipurilaisen taidemaalari Erkki Pietik\u00e4isen (1925 &#8211; 2006) tyt\u00e4r. H\u00e4n toimi Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajan 20 &hellip; <a href=\"https:\/\/pietikaistensukuseura.fi\/wip\/?page_id=13\" class=\"more-link\">Jatka artikkeliin <span class=\"screen-reader-text\">Pietik\u00e4isi\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-13","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/pietikaistensukuseura.fi\/wip\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/13","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/pietikaistensukuseura.fi\/wip\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/pietikaistensukuseura.fi\/wip\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/pietikaistensukuseura.fi\/wip\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/pietikaistensukuseura.fi\/wip\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=13"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/pietikaistensukuseura.fi\/wip\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/13\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":74,"href":"https:\/\/pietikaistensukuseura.fi\/wip\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/13\/revisions\/74"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/pietikaistensukuseura.fi\/wip\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=13"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}